torstai 7. maaliskuuta 2013

Kannan, suojaan, kuljetan.

Valmistuneista töistäni jatkaen, seuraavaksi ompelukurssin kurssityö, jonka tehtävänanto näkyy otsikossa. Kanna, suojaan, kuljetan. Nykymaailmassa tämä tarkoitti siis hyvin pitkälti läppärilaukkujen ja samankaltaisten virtaa. Samalta kantilta minäkin lähdin tuoteongelmaani lähestymään. Tuoteideani kuitenkin vähän kuivui kokoon, aloitin suunnittelun tietokonekorjaajan laukusta, johon olisin tehnyt paljon taskuja työkaluille, cd-koteloille, komponenteille ja muulle tietokoneen korjaamisessa tarpeelliselle.
Lopulta laukkuuni sopii minun läppärini ja siinä on yksi pelihiirelle suunniteltu tasku. :D


Halusin laukkuuni mielenkiintoisia ja erikoisia yksityiskohtia, joten valitsin vuorikankaaksi kauniin ja kiiltävän punaisen silkin. Aivan järjetön valintahan se, vaikean puhdistettavuutensa takia lähinnä. Ei silkkiä ole suunniteltu tällaiseen käyttöön. Päällikangas on kulutusta kestävää mustaa markiisia, suosittu materiaali koko ompelukurssin töissä.


Ompeluosuus minulta vähän "haukkasi", osittain omaa huolimattomuuttani, osittain mielestäni hieman puutteellista ohjausta. Kun lähtee lähes nollatasolta näihin juttuihin, ei tule ajatelleeksi vuorin ompelemista ihan oikein. Vetelin tyytyväisenä osia yhteen, suoraan saumurilla (:D), ja totesin yllätyksekseni, että pentele, eiväthän nämä kaikki saumat jää tuonne vuorin ja päällikankaan väliin! Lisäksi lankasuoraa ei meille erityisemmin teroitettu, joten en minä sellaistakaan tajunnut hakea. Tämän vuoksi kansiläppä on sympaattisen vino.

Kassi siitä kuitenkin tuli!



Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuvissa kassissa on pienoinen ero. Vasemmalla olevassa kuvassa kassin hihnassa on valkoinen jatkopala, jonka totesin sovittamisen jälkeen kuitenkin turhaksi. Tuo jättikokoinen nappi oli minulle lähinnä heräteostos kangaskaupan tiskillä ja sopii hauskaksi yksityiskohdaksi.




keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Selkämeren kansallispuistoon sopiva tuote, tuttavallisemmin itämerihajotus

Ensialkuun pahoitteluni. Ei tämä blogin pitäminen ole niin helppoa ensi-innon laannuttua. Toiseksi, en millään jaksa kuvata ja kirjata kaikkia harjoitustilkkujani, jos joku haluaa niitä nähdä, niin minulla on täällä kolme kansiollista tilkkuja, tervetuloa katsomaan.

Jatkan siis kokonaisista töistäni tai niiden vaiheista ja ensimmäiseksi esittelen teille itämerihajotuksen. Itämerihajotus on neljän kurssin yhteinen lopputyö, joka siis sisältää käsityön joka aspektista jotain. On tekstiiliä, on puuta, on metallia ja on elektroniikkaa. Lisäksi työhön sisältyy vielä tuotesuunnittelun osuus! Tässä suurin hajotuksen aiheuttaja, tähän työhön kun piti löytää uutuusarvo, joka jokaiselle opettajalle oli aivan eri asia. Toisille tämä tarkoitti tuotetta, jota ei vielä ollut, toisille jonkinlaisen mullistavan ajatuksen. Hirveä sekametelisoppa kuitenkin.

Tämä prosessi alkoi matkastamme saareen. Kävimme saareilemassa, maistelemassa, haistelemassa ja kokemassa ympäristöä. Innoitusta ja erilaisia tuoteongelmia mukaan tarttuikin, ryhmäytymisen kannalta matka oli kuitenkin ehkä vieläkin tärkeämpi!

  






 Kuvaamani video:  http://www.youtube.com/watch?v=gk2NeRvx-Ek


Työstövaihe alkoi minulla alumiiniin ja alumiininiitteihin tutustumalla. Metallin muokkaaminen oli minulle outoa, joten pakotin alumiinilätkästä massiivisen korun, johon koristeeksi liitin kolme niitiä ja porasin reikiä.



Metallin jälkeen työstin koivusta puuaihion, josta tuli puukantimeni selkäosa. Päädyin käyttämään koivua, sillä sitä sain helposti Pappani pajasta. :3



 Jäljelle vain elektroniikka ja tekstiili. Tekstiilissä valitsin materiaalikseni markiisikankaan, sen paksuuden ja helppohoitoisuuden vuoksi. Painoin markiisikankaalle sapluunalla ja töpötystekniikalla selkämeren kansallispuiston kartan. Kantokahvat tein matonkuteesta neljän rivin sormivirkkauksella.



Viimeiseksi jäi elektroniikkakokonaisuuden suunnitteleminen, joka työssäni oli yksinkertainen virtapiiri, johon kuului virtalähteenä toimiva paristo, katkaisija ja kolme rinnan kytkettyä lediä. Pistin ledit ledipitimiin kankaalle kohtiin, joissa selkämeren kansallispuistossa on tulentekomesta.

Lopuksi jäi vain kokoaminen, portfolion kirjoittaminen ja esitteen tekeminen.





 Esite: