Kannan, suojaan, kuljetan.

Valmistuneista töistäni jatkaen, seuraavaksi ompelukurssin kurssityö, jonka tehtävänanto näkyy otsikossa. Kanna, suojaan, kuljetan. Nykymaailmassa tämä tarkoitti siis hyvin pitkälti läppärilaukkujen ja samankaltaisten virtaa. Samalta kantilta minäkin lähdin tuoteongelmaani lähestymään. Tuoteideani kuitenkin vähän kuivui kokoon, aloitin suunnittelun tietokonekorjaajan laukusta, johon olisin tehnyt paljon taskuja työkaluille, cd-koteloille, komponenteille ja muulle tietokoneen korjaamisessa tarpeelliselle.
Lopulta laukkuuni sopii minun läppärini ja siinä on yksi pelihiirelle suunniteltu tasku. :D


Halusin laukkuuni mielenkiintoisia ja erikoisia yksityiskohtia, joten valitsin vuorikankaaksi kauniin ja kiiltävän punaisen silkin. Aivan järjetön valintahan se, vaikean puhdistettavuutensa takia lähinnä. Ei silkkiä ole suunniteltu tällaiseen käyttöön. Päällikangas on kulutusta kestävää mustaa markiisia, suosittu materiaali koko ompelukurssin töissä.

Ompeluosuus minulta vähän "haukkasi", osittain omaa huolimattomuuttani, osittain mielestäni hieman puutteellista ohjausta. Kun lähtee lähes nollatasolta näihin juttuihin, ei tule ajatelleeksi vuorin ompelemista ihan oikein. Vetelin tyytyväisenä osia yhteen, suoraan saumurilla (:D), ja totesin yllätyksekseni, että pentele, eiväthän nämä kaikki saumat jää tuonne vuorin ja päällikankaan väliin! Lisäksi lankasuoraa ei meille erityisemmin teroitettu, joten en minä sellaistakaan tajunnut hakea. Tämän vuoksi kansiläppä on sympaattisen vino.

Kassi siitä kuitenkin tuli!

Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuvissa kassissa on pienoinen ero. Vasemmalla olevassa kuvassa kassin hihnassa on valkoinen jatkopala, jonka totesin sovittamisen jälkeen kuitenkin turhaksi. Tuo jättikokoinen nappi oli minulle lähinnä heräteostos kangaskaupan tiskillä ja sopii hauskaksi yksityiskohdaksi.

Selkämeren kansallispuistoon sopiva tuote, tuttavallisemmin itämerihajotus

Ensialkuun pahoitteluni. Ei tämä blogin pitäminen ole niin helppoa ensi-innon laannuttua. Toiseksi, en millään jaksa kuvata ja kirjata kaikkia harjoitustilkkujani, jos joku haluaa niitä nähdä, niin minulla on täällä kolme kansiollista tilkkuja, tervetuloa katsomaan.

Jatkan siis kokonaisista töistäni tai niiden vaiheista ja ensimmäiseksi esittelen teille itämerihajotuksen. Itämerihajotus on neljän kurssin yhteinen lopputyö, joka siis sisältää käsityön joka aspektista jotain. On tekstiiliä, on puuta, on metallia ja on elektroniikkaa. Lisäksi työhön sisältyy vielä tuotesuunnittelun osuus! Tässä suurin hajotuksen aiheuttaja, tähän työhön kun piti löytää uutuusarvo, joka jokaiselle opettajalle oli aivan eri asia. Toisille tämä tarkoitti tuotetta, jota ei vielä ollut, toisille jonkinlaisen mullistavan ajatuksen. Hirveä sekametelisoppa kuitenkin.

Tämä prosessi alkoi matkastamme saareen. Kävimme saareilemassa, maistelemassa, haistelemassa ja kokemassa ympäristöä. Innoitusta ja erilaisia tuoteongelmia mukaan tarttuikin, ryhmäytymisen kannalta matka oli kuitenkin ehkä vieläkin tärkeämpi!

  

 Kuvaamani video:  http://www.youtube.com/watch?v=gk2NeRvx-Ek

Työstövaihe alkoi minulla alumiiniin ja alumiininiitteihin tutustumalla. Metallin muokkaaminen oli minulle outoa, joten pakotin alumiinilätkästä massiivisen korun, johon koristeeksi liitin kolme niitiä ja porasin reikiä.

Metallin jälkeen työstin koivusta puuaihion, josta tuli puukantimeni selkäosa. Päädyin käyttämään koivua, sillä sitä sain helposti Pappani pajasta. :3

 

 Jäljelle vain elektroniikka ja tekstiili. Tekstiilissä valitsin materiaalikseni markiisikankaan, sen paksuuden ja helppohoitoisuuden vuoksi. Painoin markiisikankaalle sapluunalla ja töpötystekniikalla selkämeren kansallispuiston kartan. Kantokahvat tein matonkuteesta neljän rivin sormivirkkauksella.

Viimeiseksi jäi elektroniikkakokonaisuuden suunnitteleminen, joka työssäni oli yksinkertainen virtapiiri, johon kuului virtalähteenä toimiva paristo, katkaisija ja kolme rinnan kytkettyä lediä. Pistin ledit ledipitimiin kankaalle kohtiin, joissa selkämeren kansallispuistossa on tulentekomesta.

Lopuksi jäi vain kokoaminen, portfolion kirjoittaminen ja esitteen tekeminen.

 Esite:

21.9. Satu-täti ja hyvät saumat

Sieltä se viimein tuli. Perjantaiaamuna jouduin paikkaan, jota pelkäsin jo pidemmän aikaa kohdata. Ompelukoneluokkaan.

Mutta hyvinhän se lähti käyntiin, kun ohjekirjat saatiin tassuun ja pienen yrittämisen kautta langat koneisiinkin. Ensin aloitettiin ihan normaaleista saumoista, joita tehtiin kahdenlaiset.

Vasemmalla yhdyssauma 1 ja oikealla yhdyssauma 2. Erona se, että vasemmanpuoleisessa kankaan reunan huolittelu on tehty molemmille kankaille erikseen, oikealla taas yhteinen huolittelu saumavaran reunaan.

Sitten jatkettiin vähän hazardimpiin saumoihin, Berninat huutaen.

Yllä edestakaissauma, joka on kätevä esimerkiksi jumppakassin sisäsaumana, sillä se ei ala purkaantua, vaikka kankaan reunoja ei huoliteltaisikaan. Alla taas katesauma, tuttavallisemmin farkkusauma, koska sitä käytetään farmarihousujen ulkosaumana.

Viimeisenä otettiin leppoisa lasku takaisin helpompiin tehtäviin ja hurautettiin kokoon ensin yksinkertainen päärme (kuvassa vasemmalla) ja kaksinkertainen päärme (kuvassa oikealla).

17.9. ISKUnyöriä ja muita solmuja

Mikäpä sen parempaa tekemistä maanantai-iltapäivään kuin parit nyörit. Nyörejä oli yhteensä yhdeksän erilaista, mutta eihän niitä nyt kaikkia ehtinyt millään oppimaan ja tekemään. Mallikuvassa siis neljä.

Vasemmalta oikealle kuvassa komeilevat ystävännauha Inarista, Makramee-punos, munkinnyöri ja kiertonyöri.

Myös pipotupsuja pääsimme samalla demokerralla harjoittelemaan. Vasemmalla toispuoleinen tupsu tuttavallisemmin partasutitupsu ja oikealla pallotupsu.

11.9. Nörtti tahtoo olla jokainen

Aamulla raahauduimme taas Assin kammariin. Teemanamme oli värjäys ja painanta, jonka aloitimme aurinkovärjäyksellä.

Vasemmalla on harmaa kuultoväri levitettynä valkoiselle kankaalle, joka on sitten laskostettu ja laitettu kuivumaan. Värin epätasaisuuden aikaansaamiseksi kankaalle on myö ripoteltu merisuolakiteitä. Oikealla on kuultovärin levittämisen jälkeen kangas rypistelty, jolloin väri on kerääntynyt kankaan muotojen mukaan. (Oikealla oleva kangas on siis jo silitetty suoraksi ja rypyt ovat värikuvioina kankaan pinnassa.)

Tällainen sympaattinen sipulikuosi syntyy, kun painopastaa levitetään puoliksi leikatun sipulin luonnollisille syille ja sillä painetaan muutaman kerran vierekkäin. Tätä tekniikkaa kutsutaan leimasinpainamiseksi.

Aurinkovärjäyksestä ja leimasinpainannasta siirryimme reservivärjäyksen tekniikoihin. 

Vasemmalla piirtoheitinkalvosta tehtyä sapluunaa hyväksikäyttäen painopastaa töpöttämällä tehdyt triforce-aiheiset kokeilut. Oikealla suihkevärjäyksessä, aurinkovärjäyksestä tuttu kuultoväri suihkutettiin kankaaseen, johon oli tehty kuvio kontaktimuovista. Tässäkin työssä teemana kaikille zeldapelaajille tuttu triforce.

Tunti loppui seulapainantakokeiluihin. Vasemmalla perinteinen yksivärinen seulapainanta ja oikealla kaksivärinen iirispainanta. Molemmat painettu saman marioaiheisen litoposteripaperisapluunan läpi.

Pe 7.9. ja La 8.9. Ekskursio baskeriaikaan!

Välillä sitä tuntee itsensä idiootiksi, kun on niin perhanan laiska ottamaan valokuvia, mutta kirjoittelenpa ensimmäisestä KS-ekskursiostani ilman kuvia sitten, niin.

Eli perjantaina lähdettiin aamutuimaan tuulimyllyn juuresta kohti Helsinkiä ja Lahtea. Allekirjoittanut oli sitten lähtöajan katsonut jostain väärin (<3), mutta onneksi Late pisti kärppänä viestiä, että täällä pitäis olla jo(<3<3). Ei muuta kuin salamana ylös sängystä, kauluspaita juoponnappiin ja hölkkäaskelia kohti bussia. Mukaan ehdin hyvin ja siitä alkoi mielenkiintoinen matka designin, taiteen, puukäsityön ja ryhmäytymisen merkeissä.

Ensimmäinen pysähdys meitä kohtasi Turusta, josta otettiin kyytiin kymmenkunta laitoksemme opiskelijaa lisää. Tästä jatkoimme motaria kohti Helsinkiä, kun kahvipaussin aika viimein koitti Salon Halikossa. Design Hill -kahvilassa pysähdyimme matkanjohtajan sanoin "nopeasti kahville" (sellainen reilu tunti) ihastelemaan suomalaista designia ja muita ihmetyksiä. Kahvi oli kuulemma hyvää.

Siitä jatkoimme Espoon modernin taiteen museeon, Emmaan, jossa pysähdyimme vain nopeasti katsomaan suomalaista arkkitehtuuria 70-luvun alusta, Futuro-nimistä siirrettävää latumajaa. (Kuva: Tony Hagerlund) Tästä lystistä maksoimmekin sitten 2€ per naama.

Emmasta jatkoimme muistaakseni Suvilahden Design Capital Helsinki -näyttelyyn, joka oli kyllä mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa! Alla kuva tai pari näyttelystä, klikkaamalla näet ne isompana.

Suvilahden jälkeen jalkauduimme pääkaupungin sykkeeseen ja hajosimme kukin omille teillemme. Baarireissu olisi toisaaltaan houkutellut, mutta päätin kuitenkin viettää rauhallisen illan kummitädin rakastavassa hoivassa. Kiitos yöpaikasta Hille ja miehet! Seikkailu keskustasta Oulunkylään onnistui suuremmitta mutkitta, mutta Oulunkylän kebabbila ei jättänyt meikäläiseen lähtemätöntä vaikutusta.

Seuraavana aamuna me Maijan Karitsat starttasimme 9.00 Kiasman edestä kohti Lahtea ja Tekninentyö 2012 messuja. Matkalla kävimme Pro Puu keskuksessa, joka on komea puutyönäyttelytila Lahdessa Sibeliustalon vieressä. Siellä näimme komean puuliitosnäyttelyn, jossa esiteltiin sekä suomalaisia että japanilaisia puuliitostyylejä. Enpä tajunnut niistä napsia kuvia, mutta Pro Puun muista kohteista sentään hieman! Kuva suurenee taas klikkaamalla.

Lahdesta ajoimmekin sitten suoraan Raumalle, bussiyhtiön kanssa tulleen sekaannuksen takia. Tarkoitus oli ensin tulla takaisin Turun kautta, mutta vain kaksi ihmistä halusi enää jatkaa Turkuun, joten TK-kilta (Rauman paras opiskelijajärjestö, muuten) maksoi heille bussiliput Forssasta eteenpäin. Kotiin saavuttiin vähän ennen kahdeksaa, matkan ollessa jossain kohtaa rasittava, mutta kokonaisuutena aivan mieletön!

Ma 3.9. Saippuavettä ja kuivaluovutusta

Enpä ollutkaan villaan koskenut sitten ala-asteen  ja siitä on vuosi jos toinenkin aikaa.
 
Ensimmäiseksi lotrasimme tosiaan saippuavedellä ja saimme aikaan perinteistä huovutusta edustavan työn. Minun työni ei ehkä ole kuitenkaan järin edustava (heh heh).

Tämän jälkeen siirryimme pötköhuovutukseen. Tiedä sitten, mikä oikea termi mahtaa olla, mutta niin meidän didaktikkomme väitti meidän tekevän. Huomatkaa, että hieman kyseenalaisesta alusta huolimatta siirryin jo tässä vaiheessa kahden värin(!) haastavaan marianneväritykseen.

Seuraavana vuorossa olikin kolmiulotteisen objektin huovuttaminen. Hiireni olisi voinut tehdä pelkästä villastakin, mutta pistin kuitenkin vanu-sukkahousukaartion työni keskiosaksi, jotta sain kokeiltua sitä objektin päälle huovuttamista.

Tähän aikani demoilla loppuikin ja myöhemmin omalla ajalla kävin vielä kokeilemassa neulahuovuttamista, eli tuttavallisemmin kuivahuovuttamista. Tämän tuloksena onnistunut mariosieni on minusta äärettömän sympaattinen!